Ehkä kuumottavin hoidettava asia vainajan kuoltua oli hänen autonsa. Tiesimme, että hänellä oli sininen Ford. Kaverit kertoivat, että sen piti olla parkkeerattuna kadunvarteen asunnon eteen. Meillä omaisilla ei ollut mitään tietoa mikä on auton rekisterinumero ja missä autonavaimet ovat. Ja ennen kaikkea missä se auto oikeasti oli?
Missä auto on?
Autonavaimet löytyivät asunnosta. Asuntoa pengottaessa löytyi myös auton hankintapapereita, josta rekisterinumero löytyi. Lähdimme lähikaduille etsimään. Autoa ei löytynyt. Ihmettelimme, että missä se voi olla. Silloin keksin googlata Helsingin kaupungin pysäköinninvalvontaa. Sain tietää, että heillä on näppärä tekstiviestipalvelu, johon laittamalla auton rekkarin, he kertovat jos kaupunki on siirtänyt ajoneuvoa.
 |
| Kuvituskuva (C) Ford Automaa |
Tekstiviestipalvelusta tuli samoin tein vastaus, että auto on siirretty Tattarisuolle kaupungin varastoon, koska pysäköinninvirhemaksuihin ei ole reagoitu. Siirto oli tapahtunut kuusi päivää oletetun kuolinhetken jälkeen. Meillä ei olisi siis ollut mitään mahdollisuutta edes reagoida, koska vainajaa ei heti löydetty ja kaikenlisäksi olimme ulkomailla kun tämä tapahtui.
Auton haku varastosiirrosta
Seuraavana päivänä marssin kaupungin palvelupisteelle kysymään miten saan auton tuolta Tattikselta haettua, Heti kättelyssä minulle kerrottiin, että siirto- ja varastointimaksut kasvavat joka viikko ja että olemme jo velkaa kahden sakkolapun ja noiden em maksujen verran. Nämä pitää suorittaa, jotta auton saa pois. Eli käytännössä tässä hommassa oli hirveä kiire, etteivät maksut vain lisääntyisi.
Ja tässä kohtaa minulta kysyttiin perukirjaa ja virkatodistusta- alle kaksi viikkoa vainajan kuolemasta! Virkatodistuksissa voi mennä kuukausikin aikaa, perukirjassa useita kuukausia. Tästä tuli todellakin se fiilis, että kenenkään kuolleen auto ei ole ikinä saanut sakkoa ja hinattu pois.
Sakkolappujakaan minulla ei ollut, koska ne toki olivat olleet pois hinatun auton tuulilasissa. Palvelupisteeltä sain nämä laput ja neuvottiin nopeasti olemaan yhteydessä autovarastoon, jotta asia etenee eikä varastointimaksut kasva. He myös neuvoivat, että pitää tehdä oikaisuvaatimus kaikista maksuista kunhan olen ensin maksanut ne.
Tattarisuolta vastasi ihan mukavan oloinen mieshenkilö, joka kertoi että minun pitää todistaa omistukseni autoon, ennen kuin voin sen hakea. Hän kertoi kontaktin "toimistolta", joka oli ilmeisesti ainoa koko yksikössä joka asian voi selvittää (ja siten myös tosi kiireinen). Hän kyseli perheeni tietoja. Noin vuorokausi meni, kun tämä henkilö pystyi DVV väestörekisteristä todistamaan osallisuuteni kuolinpesään ja hän laittoi tiedon varastolle, että saan hakea auton pois.
Sakot ja erilaiset maksut olivat yhteensä liki 500 euroa, jotka maksoin ennen auton hakua. Siirto- ja varastokustannukset maksettiin paikan päällä Tattarisuolla. Onneksi autossa oli bensaa, että saatiin ajettua se onnellisesti suoraan omaan kotipihaan asti.
Olikohan tässä mitään järkeä?
Sitten näpyttelemään niitä oikaisuvaatimuksia. Tähän oli onneksi tehty helppo sähköinen palvelu. Perustelin, että kuolleelta on kohtuunta periä näitä maksuja, kun kuolleena ei oikein auton siirto onnistu. En voinut olla olematta sarkastinen. Oikaisuvaatimusten käsittelyssä meni noin 3 kk, ja kaupunki maksoi tämän jälkeen rahat minulle takaisin.
Kaikenkaikkiaan tämä rumba tuntui aivan turhalta touhulta. Ihan turhaa työtä minulta maksaa ja kirjottaa vaatimuksia ja toisaalta kaupungilta käsitellä vaatimukset ja laittaa ne takaisin maksuun, kun lopputulos oli alusta asti ihan selvä. Minulla paloi hirvittävästi aikaa asian selvittämiseen. Useita tunteja meni kun kolmen eri henkilön kanssa näitä asioita kävin läpi.
No, tämä kaikki on byrokratiaa. Eniten minua kuitenkin mietitytti se, että yksikään näistä henkilöistä ei esittänyt osanottoa kohdatessani heidät, vaikka kaikille kerroin lähisukulaiseni juuri kuolleen. Tiedän, että heitä koulutetaan erilaisiin kohtaamisiin asiakkaiden kanssa. Onkohan koulutuksessa sanottu, että osanottoja ei pidä esittää vai olivatko henkilöt vaan niin paatuneita tehtäviinsä, että ei tullut mieleenkään? Hivenen inhimillisyyttä olisi tuonut tähän turhaan byrokratiarumbaan edes jotain hyvää.
Myöhemmissä kirjoituksissa kerron auton myynnistä, joka osoittautui myös melkoiseksi saagaksi.
Käytännön vinkit pysäköinninvalvonnasta:
- Toimi heti, ettei maksut kasva.
- Kirjoita oikaisuvaatimus, jos kuolleen autoa on sakotettu ja/tai se on siirretty varastoon
- Jos et saa apua palvelupisteestä, numerot.hel.fi takaa löytyy kaupungin työntekijöiden puhelinnumerot. Käytä asiahakua, jotta saat sopivan henkilön linjan päähän.
- Älä odota inhimillistä kohtaamista.
Comments
Post a Comment